Selvitys etäkuntoutuksesta

Johdanto

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä vuoden verran mielenterveyskuntoutujien kanssa. Minulla on mahdollisuus mennä asiakkaiden kotiin, jossa minä näen asiakkaan oman ympäristön ja arjen parhaiten. Suunnittelemme asiakkaan kanssa hänelle tavoitteet ja miten hän haluaa kuntoutuksessaan edetä. Etenemme asiakkaan tavoitteiden, halujen ja kunnon mukaan.

Toimintani perustuu asiakaslähtöiseen työhön, jossa kohtaan asiakkaan tasavertaisena. Autan asiakasta pärjäämään omassa elämässään ja kestämään stressiä tai muita vastoinkäymisiä. Apuni on pääasiassa tukea, neuvontaa, ohjausta, kauppa-apua sekä apua kodin ylläpitämiseen.

Kuntoutuksen ohjaajana minun tehtäväni on tehdä itseni tarpeettomaksi. Aloin keväällä miettimään, että miten asiakastapaamisia voisi jarrutellen lähteä vähentämään sitten, kun sen aika on. Tapaamisvälit voivat aluksi pidentyä, mutta tarkoitus olisi saada mahdollisimman pehmeä lasku asiakkaalle pärjätä omillaan.

Nykyään puhutaan paljon etäkuntoutuksesta, joka on monille vielä todella vieras käsite. Nykyteknologia kehittyy jatkuvasti ja itsekään ei meinaa pysyä perässä. Kuitenkin tulee koko ajan lisää palveluita, joissa etäkuntoutus on mahdollista. Halusin tutkia asiaa kuntoutujien näkökulmasta nähdäkseni, miten he kokevat etäkuntoutuksen.

Tein Kuntoutussäätiölle kyselytutkimuksen. Lähetin kyselyn tulostusversiona Kuntoutussäätiön tutkijalle Maari Parkkiselle ja hän toteutti kyselyn paikan päällä. Kyselyyn osallistui 16 kuntoutujaa, 8 miestä ja 8 naista. Kysely toteutettiin anonyymisti.

1      Pohdintaa ennen kyselyä

Ennen kyselyä pohdin jo, miten kyseiset kuntoutujat saattaisivat vastata. Uskoin, että suurin osa osaa käyttää monia digitaalisia välineitä, mutta erot näkyisivät ikähaarukassa ja sukupuolessa. Ajattelin, että kysymys etäkuntoutuksesta jakaisi mielipiteitä, mutta suurin osa olisi halukas kokeilemaan etäkuntoutusta.

Olin varma, että iältään nuoremmat osaavat käyttää enemmän digitaalisia välineitä kuin vanhemman polven ihmiset. Uskoin myös, että kaikilla on internet-yhteys. Mietin jo etukäteen, mitkä sovellukset veisivät voiton ja päädyin ainakin sähköpostiin ja verkkopankkiin, koska ne ovat nykypäivänä todella tärkeät välineet asioimiseen ja esimerkiksi työnhakuun.

2      Tulokset

Ainoastaan yhdellä 16:sta ei ole internet-yhteyttä, mutta hän osaa käyttää digitaalisia välineitä ja hänen mielestään etäkuntoutus olisi hyvä juttu. Hänellekin jopa Facebook on tuttu ja osaa käyttää sitä. Kaikilla muilla on mahdollisuus käyttää digitaalisia välineitä.

Ainoastaan kaksi henkilöä haluaisi ohjausta digitaalisten välineiden käytössä. He ovat naisia ja molemmat eri ikäryhmistä; toinen 45-54 ja toinen 55-64 ryhmästä. Muut vastasivat kyllä kysymykseen: ”osaatteko käyttää digitaalisia välineitä?”

Seuraava kysymys oli: ”onko teidän mielestänne digitaalisten välineiden käyttö hyvä asia?” Viisi kuntoutujaa vastasi, että ei osaa sanoa. Heistä kaksi oli miehiä ja kolme naista. Loput vastasivat, että se olisi hyvä asia.

Suurimpia eroavaisuuksia tuli kysymyksessä, jossa pyydettiin rastittamaan, mitkä sosiaalisen median sovellukset/ohjelmat tunnistavat ja osaavat käyttää. Tästä tein Excelillä kaksi eri kaaviota. Ensimmäisissä on eroteltu miehet ja naiset, joissa on laskettu kummankin keskiarvot ikäryhmittäin. Tästä huomaa, mitä eroavaisuuksia on kummankin osapuolen ikäryhmien välillä.

kuva 1 pihla

(Kuvio 1. Miesten keskiarvo.)

Kuten kaaviosta huomaa ikäryhmässä 45-54 oli suurin tuntemus eri sovelluksia kohtaan. Tämä oli minulle suurin yllätys. Kuten aiemmin sanoin, luulin että tämä olisi nuoremmissa, mutta toisin kävi tässä tutkimuksessa.

kuva 2 pihla

(Kuvio 2.  Naisten keskiarvo.)

Naisilla tuli vain kaksi ikäryhmää, mikä oli harmi, koska miehiä ja naisia ei voi kunnolla vertailla. Tässä kohtaan nuorempi ikäryhmä tunnistaa ja osaa käyttää digitaalisia välineitä paremmin. Ikäryhmään 45-54 kuului jopa kuusi naista ja toiseen vain kaksi.

kuva 3 pihla

(Kuvio 3. Miesten ja naisten erot.)

Kuten aiemmin olin arvellut, sähköposti ja verkkopankki veivät voiton. Jokainen osasi näitä käyttää ja oletan, että kaikilla on oma sähköposti ja verkkopankkitunnukset tämän perusteella. Sähköpostiin tulee tietoa nykyään kaikesta ja viimeistään silloin saa ihmisen kiinni.

Huvittuneena huomasin myös Facebookin yhtäläisyyden. Nyt ajateltuna olisin luullut, että tämä olisi naisvaltaista, mutta tulokset olivatkin tasaväkiset. WhatsApin käytössä oli pientä eroa ja tämänkin ajattelin toisin päin. Snapchatin tiesi vain kolme ja kaikki olivat miehiä. Skype oli tunnetumpi kuin Instagram ja Lynciä ei tiennyt kukaan.

Otanta oli pieni, mutta eroavaisuuksia löytyi ja ne yllättivät. Kuntoutujat ovat/ovat olleet myös erilaisissa kuntoutusmuodoissa. Kuntoutusmuodot, jotka tulivat esille ovat ammatillinen kuntoutus, kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus.  Muutama ei ollut vastannut kysymykseen.

9/16 oli vastannut, että Skype-puhelu ammattilaisen kanssa olisi hyvä juttu. Kolme oli vastannut, että ei ole hyvä juttu. Näihin oli tullut myös kommenttia, että haluaisi puhua mieluummin kasvotusten tai yksi oli sitä mieltä, että yhteydenpitoon olisi ok, mutta ei kuntoutukseen. Tuli myös vastauksia, että kuntoutuja voisi hyötyä etäkuntoutuksesta, tämä voisi saada tavoitteita lähemmäksi ja haluaisi tällaisen palvelun.

Viimeiseksi kysyin, minkälaista hyötyä etäkuntoutuksesta voisi olla. Tämä oli avoin kysymys ja tähän oli tilaa vastata. 8/16 ei kuitenkaan vastannut, mutta hyviä pointteja tuli esille muilta. Tässä kohtaa huomasin, että tiedotus etäkuntoutuksesta olisi voinut olla tarkempi kyselyn kuvauksessa.

2.1     Kuntoutujien kommentteja

”Motivaation ja prioriteettien virkistämiseen voisi olla hyötyä puhelulla kotiin.”

”En valitettavasti osaa vastata, koska en tarkalleen tiedä mitä se on.”

”Tavoittaa useampia henkilöitä pienillä resursseilla.”

”Mitä on etäkuntoutus?”

”Monilla hankaluuksia liikkumisen kanssa tai terveys ja kunto heikko.”

”Mielestäni joillekin olisi hyvä ratkaisu etäkuntoutus, joka voisi hoitaa Skypen avulla niin kuin mielenterveysterapiakin kun kaikki ei pysty sosiaaliseen kanssa käymiseen, mutta haluaisi päästä eteenpäin elämässä niin tästä voisi olla apua.”

”En tiedä, en ole koskaan kuullutkaan. Eikös se ole vähän yksinäistä.”

”En kannata etäkuntoutusta. Haluan jutella naamatusten ja keskustella toisen kanssa.”

3      Pohdinta

Tämä oli mielenkiintoinen tutkimus ja kuulemani perusteella kuntoutujat täyttivät kyselyn mielellään ja se oli selkeä. Otanta olisi voinut olla hieman suurempi ja naisista olisi saanut paremman otannan, jos kaikkiin ikäryhmiin olisi tullut osallistujia. Kuitenkin eroja saatiin myös tällaisella otannalla.

Joissakin tämä herätti hieman negatiivisuutta ja ei ihme, koska etäkuntoutus on uusi juttu. Tarkoitus ei ole, että kuntoutuja saisi pelkästään etäkuntoutusta vaan tämä on jatkumo esimerkiksi kotikuntoutukselle. Tässä kohtaa olisi pitänyt olla tarkemmat ohjeet siihen, mitä etäkuntoutus voisi olla.

Kysely onnistui mielestäni hyvin ja tästä on hyvä jatkaa aiheesta opinnäytetyöhön. Uskon, että tulevaisuudessa etäkuntoutus hahmottuu paremmin ihmisille ja tulee enemmän tietoisuuteen. Nyt sitä hieman vierastetaan, mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä tämä on aivan eri juttu.

Pihla Vilén
Kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Jyväskylä

Pihla Vilénin tekemä selvitystyö pdf-muodossa

Mainokset

SPIRAL-pelin kehittämisestä neurologiselle asiakasryhmälle

Helsingin Kuntoutussäätiö on kehittänyt kuntoutuksen tavoitteiden asettamisen tueksi SPIRAL-pelin ja he ovat kiinnostuneet saamaan uusia käyttökokemuksia pelistä eri käyttäjäryhmien kanssa. Olen työskennellyt fysioterapeuttina parin vuoden ajan neurologisten asiakkaiden kanssa ja huomannut kuinka kuntoutuksen tavoitteiden asettaminen on ajottain todella vaikeaa. Kuntoutujille saattoi olla vaikeaa hahmottaa mitä he kuntoutukseltaan tahtoivat tai toivoivat. Monesti tavoitteiden miettiminen koettiin hankalaksi ja toimiva työväline tavoitteiden asettamiseen puuttui. Innostuin aiheesta heti, kun ensimmäistä kertaa kuulin SPIRAL- pelistä. Koin tämän työvälineen erittäin tarpeelliseksi ja halusin päästä kokeilemaan sitä ja osallistumaan sen kehitystyöhön. Päätin liittyä mukaan Kuntoutussäätiön prosessikiihdyttämöön ja lähteä kehittämään toimintaterapeuttiopiskelijana Spiral-pelin versiota neurologiselle asiakasryhmälle. Aiheen hahmotteluvaiheessa selvisi, että eräs JAMK:n opiskelija oli jo viime vuonna muokannut SPIRAL-pelistä version neurologiselle asiakasryhmälle. Minun projektini aiheeksi muodostui tämän neurologisen peliversion käytännön kokeilu ja sen perusteella pelin hiominen viimeiseen muotoonsa.

Kuntoutuskeskus Kruunupuisto lähti yhteistyökumppaniksi projektiin ja SPIRAL-peliä kokeiltiin käytännössä Kruunupuiston kuntoutujilla. Minun lisäkseni peliä testasivat Kruunupuiston toimintaterapeutit. Keräsin käytännön kokemusta Kruunupuiston toimintaterapeuteilta sekä kyselin kokemuksia myös peliä pelanneilta kuntoutujilta. Käytännön kokeilussa saatiin arvokasta tietoa ja kokemuksia neurologisen pelin versiosta ja näiden kokemusten perusteella tein peliin muutamia muutoksia ja hienosäätöä.

Itse koin pelin erittäin hyvänä työvälineenä ja projektin kokeilun erittäin onnistuneena. Pelin neurologinen versio oli jo etukäteen erittäin hyvin muokattu ja se vaati ainoastaan pieniä muutoksia. Peli koettiin osallistavana työvälineenä, mikä toi mielekkyyttä tavoitteiden asetteluun niin kuntoutujille kuin terapeuteillekin. Kuntoutujien kesken peli koettiin mukavana vaihteluna ja miellyttävänä tapana käsitellä arjen haasteita. Myös vertaistuen merkitys nousi tavoitteiden asettelussa tärkeäksi.

 

Eveliina Smolander

toimintaterapeuttiopiskelija

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Voimaannuttava lyhyt interventio kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille

Kuntoutussäätiöllä ollaan kiinnostuneita uusista käyttökokemuksista heidän kehittämänsä Spiral-lautapelin osalta eri kohderyhmillä ja eri alueilla. Tähän liittyen me Kuntoutussäätiön prosessikiihdyttämössä mukana olevat kuntoutuksen ohjaaja-opiskelijat Sanna ja Outi, sekä Harri Mäkinen, päätimme hankkia Spiral-käyttökokemuksia kuntouttavan työtoiminnan asiakasryhmän parista. Spiral-pelin kokeilu liittyi maaliskuussa 2017 alkaneeseen Jyväskylän Katulähetys ry:n ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteiseen projektiin. Projektin yhtenä tarkoituksena oli kehittää Katulähetyksen kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille ryhmäprosessi, jossa asiakkaita lähestytään voimavaraistavasti, tunnistetaan arjen selviytymisvaikeuksia ja kehitetään niihin ratkaisuja. Katulähetykseltä toivottiin ensisijaisesti uusia työvälineitä puheeksi ottamiseen esimerkiksi oppimisvaikeuksiin liittyvissä asioissa. Taustalla oli perusajatus, että ryhmätoiminta olisi asiakkaiden toiveista ja tarpeista lähtevää, itsetuntoa vahvistavaa ja voimavaraistavaa. Halusimme opiskelijoina tässä projektissa kokeilla Spiral-pelin soveltuvuutta puheeksi ottamisen menetelmänä.

Spiral-pelin avulla nousseista asioista nostimme teemoja eri ryhmäkerroille. Ryhmäläiset osallistuivat peliin hyvin innokkaasti ja toivat esille ajatuksiaan, keskustelu oli ajoittain vilkastakin. Koimme, että pelaajien oli pelillisyyden avulla myös helpompi tunnistaa omia arjen haasteitaan. Pelin pelaaminen helpotti myös puheenvuorojen jakamisessa, jokainen sai halutessaan tuoda esiin omia ajatuksiaan. Ajattelimme, että kun kuntoutujien omat haasteet tulevat näkyväksi, niihin on helpompi myös etsiä muutos- ja ratkaisuehdotuksia. Tavoitteenamme olikin ryhmäprosessin edetessä löytää ryhmän kanssa yhdessä näitä muutos- ja ratkaisukeinoja.

Koimme, että Spiral-pelin pelaaminen onnistui hyvin ja peli toi luontevasti esiin kuntoutujien kokemat arjen haasteet, auttoivat meitä ottamaan puheeksi hankaliakin asioita ja suunnittelemaan ryhmäprosessin kulkua asiakaslähtöisesti. Spiral-pelin pohjalta saimme muodostettua eri ryhmäkerroille nousevat teemat ja toisaalta myös hyvin nostettua esiin kuntoutujien omia voimavaroja ja vahvuuksia. Totesimme Spiral-pelin toimivaksi keinoksi sekä puheeksi ottamisen menetelmänä, että hyväksi työkaluksi ryhmäprosessin suunnittelussa.

Tiedonkäsittelyn ja oppimisen edistäminen-solussa mukana olevat opiskelijat Sanna Nousiainen-Pelkonen ja Outi Lähde

Korkeakouluopiskelijat ja -opettajat kuntoutuksen kiihdyttäjinä

Maailma muuttuu, niin myös korkeakoulumaailma. Tarvitaan uusia avauksia ja suunnan näyttäjiä. Kuntoutussäätiö tarjosi syksyllä 2016 Jyväskylän ammattikorkeakoulun kuntoutus- ja sosiaalialan opiskelijoille ja opettajille mahdollisuuden lähteä mukaan kuntoutuksen prosessikiihdyttämöön, nopeisiin kokeiluihin. Innostuimme asiasta ja saimme mukaan 12 rohkeaa opiskelijaa, tulevaisuuden kuntoutuksen asiantuntijaa fysioterapian, toimintaterapian ja kuntoutuksen ohjauksen tutkinto-ohjelmista. Tarvitaan rohkeutta, kun kukaan ei vielä tarkalleen tiedä, mitä tuleman pitää. Opiskelijat lähtivät kuitenkin avoimin mielin kehittämään uutta heittäytyessään tuntemattomaan.

Opiskelijat toteuttivat ensimmäiset kuntoutumisen käytännön kokeilut loppuvuoden 2016 aikana, osa pienemmällä, osa suuremmalla panoksella, kukin omien mielenkiinnon kohteidensa, osaamistarpeidensa ja urasuunnitelmiensa mukaan. Kevään 2017 aikana tartuttiin em. kokeilujen lisäksi myös hiukan suurempiin kokonaisuuksiin ja mukaan ilmoittautui 15 innostunutta opiskelijaa. Osa syksyllä mukaan lähteneistä jatkoi työskentelyä, mutta mukaan tuli myös uusia kiihdyttäjiä.

Yhteistyö ja käytännön työskentely on osoittautunut erittäin antoisaksi. Kuntoutuksen prosessikiihdyttämöt ovat tämän päivän palvelumuotoilun alustoja ja tarjoavat kaivattuja työelämän haasteita erityisesti aikuisille, jo työlämää nähneille monimuoto-opiskelijoille, joilla on rohkeutta tarttua uudenlaisiin tehtäviin ja ottaa vastuu myös niiden itsenäisestä toteuttamisesta.

Prosessikiihdyttämötyöskentely on antanut opiskelijoille mahdollisuuden toteuttaa erilaisia kokeiluja aidoissa asiakasympäristöissä ympäri maata Kuntoutussäätiön atraktoreiden tuella. Toiminta on tarjonnut alustan kokeilla jo teoriassa opiskellun palvelumuotoilun toimivuutta myös ”ihan oikeiden” hyvinvointipalvelujen muotoilun menetelmänä. Mikä parasta, tehty työ on ollut mahdollista opinnollistaa kunkin opiskelijan opintosuoritukseksi yhdessä vastuuopettajien kanssa sovittujen teemojen ja suoritusten laajuuksien mukaisesti. Tässä yhteydessä voidaan puhua henkilökohtaistetuista opintosuorituksista. Mahdollisuus näihin henkilökohtaistettuihin suorituksiin on ollut korkeakoulumaailmassa vielä alkutaipaleella, joten tämä on ollut meille kaikille hyvä oppimisen mahdollisuus. Mielenkiinnolla odotamme kesäkuun Kuntoutuspäiviä ja Leijonanluolaa, jossa opiskelijoiden kehittämiä ratkaisuja punnitaan tiukan asiantuntijaraadin toimesta. Onnea matkaan kaikille osallistujille!

Kuntoutuksen valtakunnalliset kehittäjät yhteistyössä

Vuoden 2017 alusta alkaen Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Metropolia ammattikorkeakoulu on valittu kuntoutusalan koulutuksen valtakunnallisiksi kehittäjiksi. Kuntoutussäätiön ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun välinen prosessikiihdyttämöyhteistyö antaa uusia näkökulmia ja tukee hyvin myös valtakunnallista kuntoutusalan osaamiskeskittymätoiminnan innovointia ja kehittämistä.

”Kuntoutuksen osaamiskeskittymä kehittää yhteistyössä alan koulutusta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteistyötä. Osaamiskeskittymästä on tarkoitus kasvattaa kuntoutusalan koulutuksesta vastaavien korkeakoulujen yhteistyöverkosto, joka huolehtii alan osaamistarpeesta valtakunnallisesti. Osaamiskeskittymä toimii myös kuntoutusalan tutkimus- ja kehityskeskuksena. Sen ympärille luodaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeiden yhteistyöverkosto, joka tuottaa kuntoutujan toimintakykyä ja osallisuutta tukevia ratkaisuja. Verkostotyön keskiössä on kuntoutuksen toimintamallien uudistaminen, ennaltaehkäisy, kuntoutus monitoimijaisena prosessina sekä digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen tuottaminen.”

http://www.jamk.fi/fi/Uutiset/Ajankohtaista-JAMKissa/kuntoutusalan-osaamiskeskittyma-uudistaa-alan-koulutusta/

Prosessikiihdyttämöt tukevat osaltaan myös Jamk:n uudistettua asiantuntijaorganisaatiomallia ja antavat mahdollisuuden toteuttaa työelämälähtöistä pedadagogiikkaa uudella tavalla. Toimintamalli tukee hyvin uudenlaista kokeilukulttuuria, nopeita, ketteriä kokeiluja myös korkeakoulumaailmassa, niin opiskelijoiden kuin henkilöstön arjessa.

 

Anu Pelkonen (2)

Anu Pelkonen

Kokoaikainen tuntiopettaja, kuntoutuksen kiihdyttäjä

Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Hyvinvointiyksikkö

Jyväskylän ammattikorkeakoulu on kansainvälisesti tunnustettu oppimisen uudistaja ja kilpailukyvyn kehittäjä. Teemme aktiivista yhteistyötä työelämän kanssa ja toimimme laajassa kansainvälisessä verkostossa. Opiskelijoita meillä on yli 8 000 ja henkilöstöä noin 600.  Sosiaali- ja terveysalalla on tarjolla seitsemän AMK-tutkintoon ja viisi YAMK-tutkintoon johtavaa tutkinto-ohjelmaa. Tarjoamme myös täydennys- ja tilauskoulutusta sekä tutkimus- ja kehittämispalveluja alueen yrityksille ja työyhteisöille. 

https://www.jamk.fi/globalassets/tietoa-jamkista--about-jamk/materiaalit-esitteet-asiakaslehdet-ja-logot/jamkin-logot/jamk_fi--tunnus/jamkfi_tunnus_sininen_suomi.png

KOMO-kysely oppimisen ja mielenterveyden ongelmista- kokeilun kuulumisia

Olin mukana oppimisvaikeuksia ja psyykkisiä pulmia kartoittavan seulan kokeilussa. Kohderyhmänäni oli vanhemmat aikuispuolen aikuisopiskelijat 30 – 50-vuotiaat.

Sain paperikyselyt postissa. Kysely oli kaksipuolinen A4-paperi, jossa oli oppimisen pulmia kartoittavia kysymyksiä 23 kappaletta ja mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä 14 kappaletta. Liitteenä seulan lisäksi oli arviointilomakkeet kyselyn täyttäjille.

Opiskelen kuntoutuksen ohjaajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja halusin harjoitella kyselyn tekoa sekä tulosten yhteenvetoa. Tämä oli kokeilussa mukana oleminen oli erittäin hyödyllinen kokemus ja mielenkiintoinen prosessi suorittaa.

Alussa soittelin kahteen muuhun oppilaitokseen, mutta siellä he eivät olleet niin innokkaita tähän kyselyyn mukaan. Syynä nähtiin kuormittavuus ja ajan puute. Itselläni oli ystävänä muutama ammatillisten aineiden opettaja, joten hyödynsin omaa verkostoani. He olivat hyvin innokkaita ja kiinnostuneita kyselystä. Sainkin kyselyluvat rehtoreilta kuntoon ja pääsin tekemään kyselyt paikan päälle.

Kyselyt tehtiin Etelä-Savon ammattiopistossa/Esedussa, Pieksämäen toimipisteessä sekä Jämsän ammattiopistossa. Kyselyt suoritin henkilökohtaisesti helmi-maaliskuun 2017 aikana menemällä paikan päälle. Aikuisopiskelijat olivat merkonomi-, lähihoitaja- ja kokkiopiskelijoita. Aikuisopiskelijoiden iät vaihteli opiskelualan mukaan 19 – 56-vuoteen. Jokainen aikuisopiskelija oli innokas täyttämään kysyelyitä, eikä kukaan kieltäytynyt vastaamasta. Kyselyt tehtiin aina ennen varsinaisen oppitunnin alkua. Kyselyyn käytettiin keskimäärin reilu 5 minuuttia aikaa. Kyselyyn vastasi yhteensä 70 aikuisopiskelijaa, joista 56 oli naisia ja 14 miehiä. Aikuisopiskelijjoista 68 oli suomalaisia ja 1 venäläinen ja 1 ruotsalainen.

Olin erittäin iloinen vastausmäärästä, mikä ylitti odotukseni. Kaikissa asioissa on hyödyksi myös verkostoituminen. Mielenkiintoista on kuulla ja nähdä tämän KOMO-kokeilun tulokset ja toivottavasti kokeilun myötä tuotettu kysely julkaistaan syksyllä ja siitä hyötyy niin kyselyn tekijät kuin itse opiskelijat. Oppimis-ja mielenterveyden ongelmien huomaaminen ja tiedostaminen jo varhaisessa vaiheessa helpottaa huoleksi puheen ottamista ja alentaa kynnystä hakea apua sekä auttaa jaksamaan arjessa pitäen kiinni opiskelujen loppuun saattamisessa.

Marja Ruotsalainen

Kuntoutuksen ohjaaja-opiskelija

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

656

Koti- ja etäkuntoutuksen mahdollisuudet mielenterveyskuntoutujilla

Kuvittele tilanne, jossa olet sairastellut pitkään esimerkiksi masennusta. Olet ollut laitoshoidossa pitkään ja siirtynyt sieltä tukiasumisen piiriin. Nyt lääkärisi toteaa, että voisit kokeilla asumista itsenäisesti. Sinulla ei juurikaan ole lähiverkostoa ja et ole pitkiin aikoihin pärjännyt omillasi. Sinun tulisi lähteä turvallisesta ympäristöstä, jossa joku on ollut koko ajan tukena. Pelko voi hiipiä yksin asumisesta ja siitä, pärjäätkö omillasi. Asiakkaiden taustat voivat olla kirjavia ja erota toisistaan paljonkin. Voidaan ajatella myös työuupunutta, joka ei jaksa hoitaa asioitaan enää normaalisti ja pienikin vastoinkäyminen vie kaikki voimat.

pihla

Olen huomannut, että tässä kohtaa Suomen sosiaali- ja terveyspalveluilla on aukko. Asiakkaalla saattaa olla esimerkiksi psykologikäyntejä kerran viikossa ja hän voisi saada apua mielenterveystoimistoista, mutta kuka auttaa asiakasta omassa ympäristössään? Siellä ne vaikeudet kohdataan ja eletään joka päivä. Kotisairaanhoito voi käydä tarkistamassa esimerkiksi sairauteen liittyvät seikat. Moni tarvitsee tukea esimerkiksi toimintakykynsä ylläpitämiseen, kodin laittamiseen, kauppakäyntiin, palveluiden hakemiseen, tukiasioihin ja lomakkeiden täyttöön.  Asiakas jää aika lailla yksin näiden asioiden kanssa ja mielenterveyskuntoutujilla on alkuun hyvin pieni stressin sietokyky. Jonkun ollessa läsnä asiakas saisi turvan aloittaa elämäänsä niin sanotusti uudelleen ja joku tukisi häntä tässä prosessissa.

Tein Kuntoutussäätiölle kyselytutkimuksen etäkuntoutuksen mahdollisuuksista. Kyselyssä kysyttiin muun muassa osaako henkilö käyttää digitaalisia välineitä ja jos osaa niin mitä vai tarvitseeko hän ohjausta. Kysyttiin myös, olisiko digitaalisin välinein tehtävä etäkuntoutus hyvä asia. Kysely tehdään Kuntoutussäätiön kuntoutujille, joita tähän tietoon osallistuisi 5-20, jonka jälkeen analysoidaan vastaukset. He voivat olla eri ikäisiä, miehiä tai naisia.

Uskoisin, että suurin osa kuntoutujista osaa käyttää digitaalisia välineitä ja he olisivat halukkaita kokeilemaan etäkuntoutusta. Tämä malli herättää varmasti mielenkiintoa, mutta samalla myös epäilystä. Tarkoitus ei ole siirtää kaikkea nettiin vaan tämä on pikkuhiljaa etenevä prosessi. Ihmisläheisyys on kuitenkin säilytettävä. Täytyy muistaa, että on olemassa paljon heitäkin, jotka eivät käytä mitään digitaalisia välineitä. Tämä yleensä tarkoittaa vanhempaa väestöä, mutta olen törmännyt jo nuorempiinkin, jotka eivät halua käyttää digitaalisia välineitä.

Kyselytutkimus antaa tietoa Kuntoutussäätiölle, miten heidän asiakkaat kokisivat etäkuntoutuksen ja kuinka moni siihen tarvitsisi ohjausta. Samalla tämä antaa minun yritysidealle suuntaa ja faktatietoa toimisiko tällainen etäkuntoutus. Tietenkin täytyy ottaa huomioon myös paikkakuntaerot.

Mielestäni kuntoutus on onnistunut parhaiten, kun asiakas ei tarvitse enää ammattilaista. Minun yritysideaani kuuluukin, että ensin aloitellaan tapaamiskerroista ja tietyn ajan kuluttua asiakkaan ollessa valmis siirtymään toiseen vaiheeseen, aloitamme tapaamiskerrat etäyhteydellä. Teemme niin kuin erkanemista ammattilaisesta. Tällöin asiakassuhteen katkeaminen ei ole niin jyrkkä vaan se tehdään askel kerrallaan asiakasta rohkaisten.

Pihla Vilén
Kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Jyväskylä

Prosessin kiihdyttämisestä

petriJoskus käy niin, että ensi ei tapahdu mitään, ja sitten yhtäkkiä oletkin melkein jäänyt matkasta. Minun projektini osalta meinasi käydä näin. Aloin suunnitella omaa projektiani yhdessä Maarin kanssa jo viime marraskuussa. Olin tuolloin työharjoittelussa Tervon terveyskeskuksessa, joka on osa Nilakan kuntayhtymää Vesannon, Pielaveden ja Keiteleen kanssa. Vesannolla on jo vuosia suunniteltu vertaisohjaajaprojektin käynnistämistä, mutta asia ei ole edennyt puheita pidemmälle. Olin yhteydessä Vesannon terveyskeskuksen fysioterapeuttiin, joka on projektin vetäjä, ja kyselin häneltä pariin otteeseen projektin etenemisestä. Vastauksena oli vanha tuttu lausahdus: ”Ei olla edetty vielä”. Vuosi vaihtui ja asia jäi taka-alalle alkuvuoden opiskelukiireiden vuoksi. Maaliskuun puolella olin jälleen yhteydessä Vesannolla ja olin jo ennakkoon valmistautunut vanhaan tuttuun vastaukseen. Minulla oli jo varasuunnitelmakin valmiina ihan vaan varmuuden vuoksi. Ihmetys olikin suunnaton kuullessani vastauksen: ”Projekti on lähtenyt käyntiin ja olemme pitäneet jo kaksi koulutuskertaa”. Hetken aikaa luulin kuulevani harhoja, mutta innostus projektin vetäjän äänessä sai minut vakuuttuneeksi, että teoriasta on tosiaan päästy käytäntöön. Muistuttelin omasta projektistani ja sovimme yhdessä jatkosta. Sain siis viime hetkellä kiinni prosessista, ennen kuin se kiihdytti ohitseni.

Vesannon ja Tervon projektissa on tarkoitus kouluttaa eri yhdistysten aktiiveista vertaisohjaajia, jotka ottaisivat kopin kuntoutujista heidän siirtyessään ”siviiliin” terveyskeskuksen kuntoutuksesta. Siirtymä siviiliin voi olla monelle kuntoutujalle ikään kuin putoaminen tyhjän päälle, varsinkin jos kotoa ei löydy omaa henkilökohtaista kunto-ohjaajaa tai tsempparia, joka kannustaisi lähtemään liikkumaan. Vertaisohjaajat ovat henkilöitä, jotka järjestävät omien yhdistystensä jäsenille ohjattuja liikuntahetkiä. Yhteisten liikuntahetkien tavoitteina ovat yhdessä liikkuminen, sosiaaliset kontaktit ja säännöllinen tekeminen. Vertaisohjatut liikuntaryhmät toimivat matalan kynnyksen periaatteella, jolloin ryhmiin on helppo tulla. Kun kyseessä on saman yhdistyksen jäsenet, on heillä yleensä taustalla jo yhteisenä nimittäjänä yhdistykseen liittyvä tekijä, kuten esimerkiksi sydänsairaus. Näin kaikki osallistujat ja mahdollisesti myös ohjaajat ovat samalla tasolla ja ymmärtävät toinen toisiaan paremmin.

Tarkoituksenani on kuvata vertaisohjaajakoulutuksen prosessi ja tutkia kyselyin sekä henkilökohtaisin haastatteluin koulutukseen osallistuneiden kokemuksia. Erilaisia vertaisohjaajakoulutuksia on pidetty ympäri Suomea, mutta ajatuksenani olikin luoda prosessista malli, jota olisi mahdollista monistaa muuallekin. Olemme sopineet projektin vetäjän kanssa tapaamisen huhtikuulle ja toukokuussa osallistun heidän seuraavaan koulutustilaisuuteensa. Odotan jo mielenkiinnolla, että pääsen tutustumaan heidän toimintaansa käytännössä.

Petri Kaunisto
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Tutustu Petri Kauniston työhön Vertaisohjaajaprojekti (pdf).